Tämän kysymyksen esitti joku aika sitten sairaanhoitajaopintonsa aloittanut opiskelija. Opettajan näkökulmasta nämä ovat erinomaisia kysymyksiä; niiden kautta päästään keskustelemaan laajasti aiheesta eri näkökulmista. Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat samalla usein sekä kiinnostava että vähän pelottavakin asia. Niin sanotun kadunmiehen näkökulma, joka opiskelijoillakin opintojensa alussa usein on vahvimpana, saattaa olla hyvinkin negatiivinen ja väärien tietojen tai uskomusten värittämä. Mielikuvat mediasta, elokuvista ja erilaisista kauhukertomuksista tarttuvat mieleen helposti ja tuntuu turvallisemmalta ajatella, että on ”ne” sairastuneet ja ”me” terveet.

Teoreettiset mallit kuvaavat mielenterveyttä ja mielenterveysongelmia moniulotteisempina asioina kuin terveys-sairausjanan kahtena ääripäänä. Nämä mallit tulevat tutuksi tänä päivänä jo lukio-opinnoissa ja peruskoulussa, joten ihan uudesta asiasta ei ole kyse enää tämän päivän sairaanhoitajaopiskelijoille –ja oikein hyvä niin, koska ymmärrystä ja positiivista suhtautumista tarvitaan ammattilaiselta mustavalkoisen ajattelun sijaan juuri silloin kun avuntarvitsija on heikoimmillaan ja hoidon tarpeessa. Suostuminen ajatukseen, että kuka tahansa voi sairastua ja että mielenterveysongelmat eivät ole valinta, vaatii kuitenkin tietoa, halua ymmärtää, kykyä asettua toisen asemaan ja hoitamisen edellyttämää osaamista. Asioita, jotka sairaanhoitajakoulutuksen aikana tulisi saavuttaa.

Huolestuttavia viestejä kuitenkin kuuluu edelleen siitä, että leimaantumista, stigmaa, ylläpitävä ”me” ja  ”ne” –ajattelua edelleen on. Sairastuneiden lisäksi heidän läheisensä, perheensä kokevat leimaantuvansa, samoin myös alalla työskentelevät. Kesäkuussa uutisoitiin erittäin huolestuttavia ja pysäyttäviä tietoja sisältänyt arviointiraportti Iso-Britannian julkista terveydenhuoltoa koskien. Raportin mukaan erityisesti ensiavussa mielenterveysongelmista kärsivien avunhakijoiden kohtelu oli erittäin huonoa ja epäasiallista. Huonon kohtelun vaikutukset vaikuttavat kielteisesti avun hakemiseen myös jatkossa, joten huonolla kohtelulla voi olla hyvinkin kauaskantoisia seurauksia.

Stigmaa ja stigmatisoitumista mielenterveysalalla on tutkittu useista eri näkökulmista jo vuosien ajan ja edelleen tutkimuksen tuottamalle tiedolle näyttääkin valitettavasti olevan tarvetta. Tarvitaan ja ymmärrystä siitä, että mielenterveysongelmat ovat erilaisia moniin muihin terveysongelmiin verrattuna ja niillä on usein myös erilaisia sosiaalisia vaikutuksia. Katkennut jalka ja särkynyt mieli vaatii kuitenkin yhtä kiireistä ja osaavaa hoitoa, kuten Iso-Britannian ministeri Burt totesi Guardianin haastattelussa kesäkuussa.

Negatiivisessa suhtautumisessa on usein kyse tietämättömyydestä, omista peloista, kielteisistä kokemuksista ja ammattilaisilla usein myös epävarmuudesta suhteessa omaan osaamiseen. Leimaantumisen vähentämiseksi tarvitaankin eri tahoilla erilaisia toimia. Ammattikorkeakoulut sairaanhoitajien kouluttajina tekevät oman osansa vastaamalla siitä, että koulutuksen aikana saavutetaan hyvä mielenterveyshoitotyön osaaminen ja ymmärrys asiasta. Näin turvataan se, että apua tarvitsevat saavat osaavaa, leimaamatonta ja hyvää hoitoa –ja muutetaan myös asenteita myönteisemmiksi. Koulutuksen aikana esimerkiksi yhteistyöllä kokemusasiantuntijoiden kanssa on tässä suuri merkitys.

Omaisyhdistyksillä on merkittävä rooli läheisten tukemisessa ja oikean tiedon välittämisessä. Alalla toimivien osalta erilaiset organisaatiot tekevät tärkeää työtä ja vähentävät negatiivista leimaa tekemällä toiminnan näkyväksi. Näkyväksi tekemisestä hyvänä esimerkkinä on Sairaanhoitajaliiton mielenterveystyön asiantuntijaryhmän olemassaolo ja Sairaanhoitajaliiton kuuluminen jäsenjärjestönä sekä pohjoismaiseen että eurooppalaiseen psykiatristen sairaanhoitajien organisaatioon. Tällä tavalla tuetaan myös sitä, että voimme laajemmalla yhteistyöllä olla vaikuttamassa asioihin.

Kadunmiehen tietoisuuden lisäämisessä eri toimijat pyrkivät vaikuttamaan suhtautumiseen ja erilaiset tapahtumat tuovat näkyvyyttä. Joka vuosi järjestetään eri puolilla maailmaa esimerkiksi Mental Health Day- tapahtuma. Tänä vuonna Euroopan psykiatristen sairaanhoitajien organisaatio (Horato) ja sen konferenssiin osallistuvat juhlivat päivää Portugalissa. Tervetuloa muutkin mukaan tekemään päivästä positiivinen juhlapäivä! Elokuun ajan ennättää vielä jättämään abstraktinkin tähän konferenssiin.

Mutta ilman erillisiä tapahtumiakin voimme jokainen tehdä paljon, loppujen lopuksi on kuitenkin kyse siitä, miten kukin meistä suhtautuu toiseen ihmiseen. Sen eteen voimme jokainen tehdä asioita omassa arjessamme vaikkapa saman tien. Vastaushan tuohon opiskelijan esittämään kysymykseen on kuitenkin ”kaikkialla”.

Hyvää syksyä!

Nina Kilkku
Yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu
psykoterapeutti, TtT
eMenthe-hankkeen projektipäällikkö
Sairaanhoitajaliiton mielenterveyshoitotyön asiantuntijaryhmän jäsen
Pääsihteeri, Euroopan psykiatristen sairaanhoitajien organisaatio (Horatio)

sähköposti: nina.kilkku@tamk.fi
puhelin: +358505118754

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.