Sosiaalinen media on kaikkialla. Lähestulkoon jokaisella on pääsy nettiin milloin ja missä vain. Sosiaalinen media mahdollistaa vuorovaikutuksen, vanhojen tuttujen kohtaamisen ja mahdollisuuden positiiviseen yhteisöllisyyteen, mutta myös asiattoman kirjoittelun vailla pienintäkään arvostelukykyä. Harvemmin tuntemattomat ihmiset menevät kadulla loukkaamaan toisen kunniaa ja ihmisarvoa, tai sanomaan toisilleen sellaisia asioita, joita netissä kirjoittavat. Jos kommunikointi tapahtuisi vain entisajan keinoin kuten kasvotusten, puhelimitse ja kirjeitse, sanoisimmeko toisillemme sellaisia asioita kuin nykyään nettiin kirjoitetaan? Uskallan epäillä. Kiusaamista eri muodoissa on tosin ollut aina. Internet ja sosiaalinen media vain ovat antaneet sille erilaisen muodon ja ulottuvuuden.

Olen mielipiteen- ja sanavapauden kannalla, mutta sananvapauden lisääntymisen rinnalla tulee kulkea myös vastuun. Se voi voisi näkyä vaikkapa avoimesti omalla nimellä kommentoimisena. Hyssyttely, joka mielestäni vertautuu huonon nettietiketin hyväksymiseen, ei ole ratkaisu. Asoista pitää puhua ääneen niiden oikeilla nimillä ja pohtia käytäntöön meneviä ratkaisuja. Vaikka se olisi vaikeaa ja kiusallistakin.

Omassa rauhassa, ehkä jopa provosoituneena kirjoittaessa, on helppo ladata kovia mielipiteitä nettiin ja kannustaa muita mukaan. Netissä kohteena olevasta ihmisestä tulee ikään kuin esine. Unohdetaan, että kyseessä on elävä, ajatteleva ja tunteva olento, jopa oman yhteisön jäsen. Unohdetaan empatia. Kun toisen mielipahaa ja kärsimystä ei näe, ei ole tarvetta kantaa vastuuta teostaan ja pysähtyä pohtimaan, miltä tuntuisi lukea samaa tekstiä jos se koskisi itseä tai läheistä? Pohdin myös, miksi asiattoman nettikirjoittelun vastavoimaksi niin harvoin syntyy aitoa positiivista kirjoittelua? Tällä en tarkoita kauniita korulauseita ja fraaseja tai vastahyökkäystä möykkääjää kohtaan, vaan havahduttamista negatiivisen kierteen turhuuteen.

Mitä voimme tehdä? Olla itse esimerkkinä, muistaa oma vastuu. Auttaa toista lukemaan omia tunteitaan, auttaa toista empatiaan. Keskittyä yksilön puutteiden ja heikkouksien tarkastelun sijaan hänen vahvuuksiinsa ja voimavaroihinsa ja niiden näkyväksi tekemiseen.

Anne Jämsén
sairaanhoitaja, YAMK

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.